lauantai 2. lokakuuta 2010

Evankeliumi vorlonien mukaan

Riitta Niemistö


Tämä Vorlonien ja ihmisten tarinoista koottu kertomus on julkaistu alunperin Usenet news ryhmässä sfnet.viestinta.tv.babylon5 ja sitä on muokattu vain vähän tätä uusintajulkaisua varten.

Olipa kerran nuori juutalaistyttö Maria, joka oli kihloissa vanhemman miehen Joosefin kanssa. Maria tuli raskaaksi ja Joosef tiesi, että hän ei lapsen isä ollut. Joosef ei moista huonoa naista halunnut naida, mutta ei halunnut tätä kivitettävänkään, joten hän päätti tämän salaisesti hylätä. Silloin vorlonit ensimmäisen, tai Marian sekavien puheiden mukaan jo toisen, kerran puuttuivat asiaan. Yksi ilmestyi enkelin hahmossa Joosefille, sai tämän Marian naimaan ja sanomaan lasta omakseen. Maria väitti vorlonia lapsensa isäksi, mutta kyllähän kaikki tietävät, että vorlonit ja ihmiset ovat eri lajeja - eivät rotuja - eivätkä siis pysty lisääntymään keskenään.

Lapsen syntymän yönä suuri joukko vorloneja tuli taivaasta laulamaan lapsen kunniaksi ja ilmoitti joukolle paimenia, että tämä lapsi on juutalaisten Jumalan poika. Nämä kiiruhtivat lasta kumartamaan ja Mariakin unohti puheensa vorloni-isästä ja alkoi pitämään lasta Jumalan poikana - kätki paimenten sanat sydämeensä. Lapsi sai nimen Jeesus.

Jeesus kasvoi ja kun tämä oli kahdentoista Maria päätti, että tämän on aika tietää "totuus" syntyperästään. Hän kertoi tämän ennen pääsiäismatkaa Jerusalemiin. Jeesuksen koko maailma järkkyi, kun hän murrosiän kynnyksellä tajusi, että mies jota hän oli sanonut isäkseen ei ollutkaan hänen "oikea" isänsä.

Jerusalemissa, tuossa suuressa kaupungissa, Jeesus kuljeskeli ajatuksissaan ja joutui eroon vanhemmistaan. Aluksi hän ei välittänyt tapahtuneesta, mutta lopulta hän alkoi vanhempiaan etsiä. Mitä enemmän hän etsi, sitä pahemmin hän eksyi. Kadut kapenivat ja tuntuivat pimeiltä. Jeesusta pelotti. Lopulta hän huomasi olevansa Jerusalemin suuressa temppelissä ja päätti odottaa siellä. Vanhempia ei kuulunut, tunnit kuluivat. Lopulta, kun Jeesus oli melkein unessa, vorloni ilmestyi hänelle ja sanoi hymyillen hänen puoleensa kääntyneenä : "Älä pelkää, kukaan ei saa vahingoittaa pikkuisiani suuressa talossani." Samassa vanhemmat tulivat ja vorloni katosi. Marian ihmettelevään kysymykseen: "Missä olet ollut?" Jeesus vastasi nenäkkäästi: "isääni katsomassa" eikä suostunut muuta sanomaan.

Vuodet kuluivat. Joosefin kuoltua jokin sai Jeesuksen kiertelemään maita ja mantuja opettaen uutta elämänkatsomusta. Läheisimmille oppilailleen hän kertoi ensin jonkun kiusanneen häntä, kun hän oli paastonnut 40 päivää ja sitten enkelien häntä palvelleen ja opettaneen hänelle kaiken, mitä hän aikoi opettaa. Kun seuraaja- joukosta tuli tarpeeksi suuri ja voimakas vorlonit päättivät kääntää tapahtumat kohti dramaattista loppua.

Tarkoitus oli tapattaa Jeesus niin näyttävästi, että tämän seuraajajoukko täyttäisi koko läntisen maailman. Tapahtumat alkoivat kirkastusvuorelta, jossa Jeesus läheisimpien oppilaidensa kanssa tapasi Mooseksen ja Eliaan, kaksi Vanhan testamentin, juutalaisten pyhän kirjan, keskeistä hahmoa. Nämä kertoivat Jeesukselle, että niin juutalaiset kuin Israelia miehittävät roomalaiset ovat kuolevia kansoja, ja että joidenkin on kuoltava, jotta kaikki pelastuisivat.

Jeesus ymmärsi tuon jonkun tarkoittavan häntä. Hän ratsasti näyttävästi aasilla Jerusalemiin pääsiäisen alla ja sai kansansa johtomiehet suunnittelemaan surmaamistaan. Viimeinen ilta oppilaiden kanssa oli vaikea. Getsemanen puistossa Jeesus mietti oliko hänen uhrautumisessaan mitään järkeä ja suunnitteli livahtavansa pakoon, mutta juuri silloin tuli vorloni paikalle häntä rohkaisemaan ja pidättelemään.

Jeesus vangittiin, häntä kuulusteltiin, kidutettiin ja lopulta hänet surmattiin julmasti. Eräs mies, Joosef Arimatialainen, jonka rohkeus ei riittänyt Jeesuksen eläessä tunnustautua hänen kannattajakseen, pyysi Jeesuksen ruumiin ja hautasi tämän.

Pääsiäisenä Jerusalem oli hiljainen ja järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta, mutta viikon ensimmäisen päivän aamuna joukko naisia lähti käymään Jeesuksen haudalla. Hauta oli tyhjä ja hautakivellä istui enkelinhahmoinen vorloni, joka sanoi: "Ei Jeesus ole täällä, hän on noussut ylös." Naiset eivät voineet kuin uskoa häntä.

Mitä sitten oli tapahtunut? Jeesus oli roikkunut ristillä vain päivän, kun Jerusalemia siivottiin pääsiäisjuhlaa varten, ja hänessä oli vielä kipinä elämää jäljellä, kun hänet ristiltä otettiin. Muslimit sanovatkin, ettei Marian poika toki kuollut, se vain näytti siltä. Haudassa elämän ja lopullisen kuoleman välillä häneltä kysyttiin, kuka hän on, miksi hän on, mitä hän haluaa ja onko hänellä mitään, minkä vuoksi elää.

Jeesus tajusi, että on: Magdalan Maria, joka varhain viikon ensimmäisen päivän aamuna oli haudelle tulossa muutamien muiden naisten kanssa. Koko pääsiäisen Maria oli juonut pääsiäisviiniä suruunsa - pitääkseen painajaiset loitolla.

Jeesus sai neljäkymmentä päivää lisää aikaa elää. Sen jälkeen hän yksinkertaisesti pysähtyisi, sillä ensimmäisetkään eivät pysty luomaan elämää, vain luovuttamaan osan omastaan. Näinä neljänäkymmenenä päivänä Jeesus kulki oppilaidensa joukossa: rohkaisi ja opetti heitä.

Kerrotaan, että Jeesus pystyi ilmestymään ja katoamaan nopeasti: vorlonien koskettamilla on outoja voimia, vaikkeivät he niitä usein näytä. Esimerkiksi Tuomas oli kerran selittänyt pitkään, kuinka Jeesus oli kuollut ja haudassa, kun tämä ilmestyi ja kertoi kyllä kuolleensa, mutta voivansa nyt paremmin ja että Tuomas voi toki tutkia hänen haavansa.

Neljäntenäkymmenentenä päivänä vorlonit tulivat Jeesusta hakemaaan ja lupasivat tämän vielä palaavan: "Tavataan miljoonan vuoden kuluttua!" Jeesuksen ruumista ei koskaan löydetty ja loppu onkin historiaa, mutta tästä kaikesta herää kysymys: Miksi? Siis, miksi vorlonit näkivät näin paljon vaivaa vain, että vielä tänäkin päivänä monet ihmiset uskovat Jeesuksen ylösnousemukseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti