sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Meg Rosoff: Poikkeustila

Suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2005, 204 s.

Hannu Väisänen


Poikkeustila on 15-vuotiaan, anoreksiaa sairastavan Daisyn kertomus siitä mitä hänelle tapahtui Sodan aikana Daisy kirjoittaa kaikki Tärkeät Asiat isoilla alkukirjaimilla aikamuodot menevät sekaisin eikä hän Kiinnittänyt Huomiota välimerkkienkään käyttöön. Onneksi teksti ei ole oikeinkirjoitukseltaan yhtä kamalaa kuin mitä nuoret ja vanhemmatkin kirjoittavat internetin keskustelupalstoilla. Sitä paitsi tässä kirjassa oikeinkirjoitusvirheet ovat tarkoituksellisia eivätkä johdu taitojen puutteesta tai piittaamattomuudesta.

Poikkeustila noudattaa perinteistä sadun ja lastenkirjallisuuden kaavaa. Isä ja tämän uusi vaimo (paha äitipuoli) lähettävät 15-vuotiaan Daisyn pois tieltä Manhattanilta Englantiin serkkujensa ja Penn-tädin luokse. Maalaisidylli on kuin suoraan Viisikko-kirjoista, varsinkin kun lapsia on viisi, Daisyn lisäksi 9-vuotias tyttö Piper, ja kolme poikaa, 14-vuotiaat kaksoset Edmond ja Isaac sekä 16-vuotias Osbert.

Meneillään on Kansainvälinen Kriisi, jota on jatkunut jo monta vuotta. Penn-tädillä on Rauhanneuvotteluihin liittyviä Tärkeitä Töitä, ja hän lähtee Osloon pitämään luentoa Sodan Uhkasta. Kun sota syttyy, Penn-täti ei pääse takaisin kotiin. Serkukset jäävät keskenään, ja olemme tyypillisessä lastenkirjassa: aikuiset ovat poissa eikä lapsilla ole mitään sääntöjä.

Kauhukirjallisuuden puolelta Poikkeustilasta tuli mieleen Stephen Kingin kirja Eksyneiden jumala, jossa kuvataan yhden lapsen selviytymistä ilman aikuisia, ja valtavirtakirjallisuudesta William Goldingin Kärpästen herra.

Aikuinen lukija jää miettimään, selviytyisivätkö lapset keskenään oikeasti noin hyvin sodan jaloissa, mutta ehkä tämä menee kohderyhmään täydestä.

Kirjan huonoin puoli on väkinäinen, sanoisinko hollywoodmainen onnellinen loppu. Kirjasta onkin tekeillä elokuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti