Tuomas Saloranta (toim.): Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry 2012, 312 s.
Hannu Väisänen
Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio (URS; urs.fi) ei perusta taidekirjallisuuden arvoista, vaan haluaa tuottaa perinteistä seikkailuviihdettä. Pimeyden reunalla -kokoelmassa on kymmenen tarinaa scifiä, fantasiaa ja kauhua, kun taas Tiamatin värit tarjoaa kymmenen novellia avaruus-scifiä. Molemmissa on lisäksi Tuomas Salorannan esipuhe, ja kokoelmissa on useita samoja kirjoittajia.Pimeyden reunalla -kokoelmassa pidin eniten humoristisista tarinoista.
Markus Harjun Seitsemän sisaren sali on paikoin tylsä, mutta humoristisen lopun takia sen antaa anteeksi.
Mixu Laurosen novellin kruunaavat hauskat väliotsikot, kuten: "1. Sankarimme välttää varman kuoleman".
Kalervo Rauta-Kalske tekee pilaa sekä URS:n manifestista että taidekirjallisuudesta. Hänen tarinansa sankari tietää olevansa kertomuksen hahmo ja moittii käsikirjoittajia siitä, että he lähettävät ritarit samanlaisiin tehtäviin kerran toisensa jälkeen. Lisäksi hänelle annetaan riesaksi hauska kumppani – nimeltään Komix.
Tuomas Salorannan novelli on cyberpunk-vaikutteinen parodia tavoista, joilla nuoriso viettää viikonloppua.
Tiamatissa pulp-ajan avaruus-scfiä parhaimmillaan ovat Jaakko Ension Marsin kuuhun Phobokseen sijoitettu Burroughs-vaikutteinen tarina ja Petri Laineen novelli kilpa-ajosta raketeilla Kuun ympäri. Hyvää hömppää on myös Tuomas Salorannan Palkkasoturin arkipäivää, mutta pulp-henki puuttuu, koska se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja kieli poskea lipoen.Kokoelman helmi on Tero Niemen ja Anne Salmisen Nimbus-tarina. Oikeastaan se on tyyliltään, vai sanoisinko että taiteellisilta ansioiltaan, liian hieno tällaiseen pulp-kokoelmaan.
Tahtoo lisää uusrahvaanomaisia novelleja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti