maanantai 25. helmikuuta 2013

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Suom. Virpi Vainikainen, Schildts & Söderströms, 2012, 350 s.

www.ransomriggs.com

Hannu Väisänen


Isoisä Abe on kertonut Jacobille tarinoita hirviöistä ja eriskummallisista lapsista, jotka asuivat orpokodissa, jossa Abe oli toisen maailmansodan aikana. Lapsena Jacob uskoi isoisänsä tarinoihin, vähän vanhempana taas ei, ja isoisänsä näyttämiä valokuvia hän alkoi pitää tökeröinä väärennöksinä.

Kun Jacob on 15-vuotias, kaikki muuttuu. Abe pääsee hengestään ja Jacob näkee yhden hirviöistä. Hän alkaa uskoa isoisänsä tarinoihin. Sen vuoksi hänen vanhempansa lähettävät hänet psykiatrille. Tämä sanoo, että vapautuakseen harhoistaan Jacobin olisi parasta nähdä lastenkoti omin silmin. Jacobin enolla sattuu olemaan tarpeeksi rahaa matkaa varten, ja niinpä Jacob matkustaa isänsä kanssa Yhdysvalloista Walesiin syrjäiselle saarelle. Mukana oleva isä jää syrjäiseksi hahmoksi, kuten aikuiset yleensä lasten- ja nuortenkirjoissa.

Tuntui epäuskottavalta, että vanhemmat lähettäisivät lapsensa Atlantin toiselle puolelle psykiatrin suosituksesta, mutta näin Jacob saadaan siirrettyä kirjan tapahtumapaikalle, ja vielä epäuskottavampaa olisi, jos Jacob olisi matkustanut sinne yksin.

Valitan taas asiasta, josta olen valittanut aiemmin: tätäkään kirjaa ei ole tehty romaaniksi, vaan elokuvan raaka-aineeksi. Sellainen onkin tekeillä. Lisäksi kirja loppuu niin, että sille on helppo kirjoittaa jatkoa – ja tehdä toinen elokuva.

Kirjassa olevat valokuvat ovat tekijän jälkisanojen mukaan aitoja vanhoja valokuvia, mutta niihin on tehty "muutamia vähäisiä korjauksia", mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kustantaja ansaitsee kiitoksen siitä, että kirja on sidottu eikä liimaselkäinen. Nyt se kestää useamman kuin yhden lukukerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti