sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Markku Turunen: Vaeltaja

Gummerus 2012, 396 s.

Hannu Väisänen


Takakannen mukaan Vaeltaja on faktoihin perustuva historiallinen romaani. Jos niin on, faktat on ymmärretty aika laajasti, koska lähdeluettelossa on monta romaania.

Kuolemattomuus ei oli siunaus, vaan kirous. Näin ajattelee Antti Pentinpoika Myöhänen. Antin tapaamme ensimmäiseksi Olavinlinnassa 1400-luvun lopulla. Sieltä hän joutuu Viipuriin. Pyhä Andreas kiroaa kaimansa kuolemattomuuteen Viipurin pamauksen päivänä 30. marraskuuta 1495. Päivälleen 444 vuotta myöhemmin alkoi talvisota, ja venäläiset pommittivat Viipuria.

Siirrytään nykyaikaan. Antti on palannut Savonlinnaan, katselee Olavinlinnaa, jossa on meneillään oopperajuhlat, ja alkaa muistella elämäänsä.

Suurimman osan romaanista Antti viettää Fernão de Magalhãesin kolmivuotisella maailmanympärimatkalla 1519-1522. Matkan lähteenä lähteenä lienee ollut samasta asiasta kertova Björn Landströmin romaani Rannaton meri.

Antti elää 1400-luvulta nykyaikaan ja tapaa muita kuolemattomia, joita tuntuu olevan pilvin pimein ja sellaisiakin, joita ei mainita kansanperinteessä. Antin elämä on ollut päämäärätöntä haahuilua, eikä romaani ole sen kummempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti