tiistai 17. joulukuuta 2013

Vieläkö William Gibsonin Neuromancerin sanoma on ajankohtainen?

Tällä kertaa en tarttunut ihan tuoreimpaan mahdolliseen aiheeseen. Huomasin kuitenkin, että Kalaksikukossa ei ole kertaakaan käsitelty tätä SF:n merkkiteosta. Nyt jos koskaan on hyvä paikka mietiskellä tätä, sillä kirjan julkaisusta alkaa olla aikaa jo kolme vuosikymmentä.

Henkilökohtaisesti ensikosketukseni Gibsonin mestariteokseen oli vuonna 1991 WSOY:n julkaisema suomennettu versio. Vuotta aikaisemmin oli ilmestynyt kyberpunk-antologia Peililasit, jonka olin jo ehtinyt ahmaista. Kirjan esipuheessa Bruce Sterling selvitti, mistä hitosta tässä kyberpunk-suuntauksessa oikein oli kysymys.

Muistaakseni en tajunnut juurikaan mitään Sterlingin jorinoista. Piti oikein kaivaa kirja hyllystä ja yrittää lukea esipuhe uudestaan. Täytyy todeta, että en nytkään oikein päässyt jyvälle esipuheesta. Ehkä kirjoituksen sisältöä selkeämpi vertauskuva oli se, miten luin uuden uljaan tulevaisuuden airueiden ohjelmajulistusta vanhasta täydellisen kellastuneesta pokkarista.

Eli kysymys kuuluu: joko kyberpunkin sanoma on täysin haperoitunut ajan saatossa?

Kyberpunkin kestävimmäksi saavutukseksi on nostettu kyberavaruuden käsite. Nykymuotoisena se tunnetaan lähinnä matrix-tyyppisenä virtuaalitodellisuutena. Alkumuodossaan kyberavaruus oli hassun analoginen paikka, jossa suhattiin ympäriinsä tietoa etsimässä palikkamaisten rakenteiden seassa kuin lentosimulaattorissa ikään.
 
Jotkut ovat jopa antaneet kunnian nykymuotoisen internetin kehittymisestä kyberpunkkareille. Mutta eihän netti vieläkään pyöri paria eristynyttä poikkeusta lukuun ottamatta virtuaalitodellisuuden päällä.

Voisi jopa sanoa, että kyberpunk oli liian kesy tulevaisuuden maailmaa kuvitellessaan. Tiedon rajaton valtatie ei kuulunutkaan muutamille valituille datacowboylle, vaan se vaikutti ihan jokaisen elämään. Neuromancerin todellisuudessa ei esimerkiksi ole laisinkaan kännyköitä, älypuhelimista nyt puhumattakaan.

Alkuperäisen kyberpunkin ryttääminen pieleen menneiden teknologiaennustusten vuoksi on tietenkin täysin epäreilua. Harvoin se on onnistunut muiltakaan scifisuuntauksilta. Tärkeämpää onkin kysyä, onnistuiko kyberpunk kertomaan jotakin olellista ihmisluonnosta muuttuvassa ympäristössä.

Kyberpunkin todellisuudessa teknologinen kehitys ei luonutkaan parempaa maailmaa, usein se sai aikaiseksi vain entistä pahemman sotkun. Tässä mielessä se tarjoaa yhä vieläkin aiheellisen vastalääkkeen perusteetonta teknologiauskoa vastaan.
 
Lisäksi monet niistä tarinoista on yhä vieläkin aivan mahdottoman koleita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti