torstai 28. elokuuta 2014

Doctor Whon kahdestoista inkarnaatio aloitti kautensa

Marko Ikäheimo


Viime viikonloppuna esittiin sitten ensimmäinen uuden Doctor Whon, Peter Capaldin, jaksoista. Pidin kyllä kovasti myös Matt Smithin Tohtorista, ja kirjoittelinkin jaksoarvosteluja Kalaksikukkoon. Loppua kohti kuitenkin alkoi tuntua siltä, että tilausta uudistumiselle voisi jo vähän olla. Mutta tuoko Capaldi sittten kohennusta aikaisempaan?

Jakso alkaa varsin lupaavasti: dinosauruksen kurkkuun takertunut Tardis raahaa tämän mukanaan viktoriaaniseen Lontooseen. Ilmeisesti Tohtori ei ihan vielä ole päässyt täysin jyvälle Tardiksen käsittelystä. Tämän jälkeen jakson juoni tipahtaakin taka-alalle, kun Tohtori yrittää selvitä perinteisestä rengeneraation jälkeisestä sekavuustilasta ja Clara koettaa sopeutua Tohtorin muuttumiseen ulkoisesti täysin toisenlaiseksi. Tämä Tohtori vähemmän hassu, eikä yhtään kursaile täräyttää ilmoille omia mielipiteitään, vaikka joku niistä saattaisi pahastuakin. Lisäksi hänellä on todella killerit kulmakarvat; "hyökkäyskulmakarvat", kuten hän itse niitä kuvailee.

Moffatin vetokaudella Tohtorin ja muutaman naispuolisen hahmon kesken alkoi esiintymään hieman sukupuolista kihinää. Tietysti Russel T. Daviesin aikana Rosen ja kymmenennen Tohtorin välille viriteltiin suhdetta, mutta kaikki oli kuitenkin jotenkin viattomampaa. Capaldin astuessa päähenkilön saappaisiin hän ilmoitti suoraan, että tällainen peli on sitten loppu. Täytyy todeta, että jo oli aikakin. Varsinkin Claran ja Matt Smithin Tohtorin kanssa tämä vehtaaminen alkoi karata jo tyystin lapasesta. Samalla sarjaan saadaan uusia mielenkiintoisa jännitteitä, kun Clara ei enää pystykään tarpeen vaatiessa käärimään Tohtoria pikkusormensa ympärille.

Doctor Who on ollut jo pitkään ehdoton ykkössuosikkini tv-sarjarintamalla. Nyt Capaldi tuo siihen vielä tuhdin annoksen uutta energiaa. Mikä voisi olla enää parempaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti