Halo: Spartan Assault ja Spartan Strike - mobiilipelit

Marko Ikäheimo

 

Olipa kerran Xboxilla ja PC:lla peli nimeltä Halo: Combat Evolved. Ja se oli suurimmaksi osaksi hyvä, erittäin hyvä.

Pelissä futuristinen supersotilas pistää Niveniltä näpistetyn rengasmaailman maastoissa ja sopukoissa scifi-alieneihin ihmisen pelkoa kovemman kautta. Parasta Halossa oli hyvin persoonalliset vastustajat. Osa vihulaisista osasi jo vähän hiippailla ja väijyäkin. Joillakin saattoi jopa mennä avaruuspupu pöksyihin, kun vastaan tuli kammottava ihmishirviö. Eri vastustajiin puri vähän erilaiset taktiikat. Joissakin osioissa sai avuksi oman puolen sotilaita ja erilaisia ajoneuvoja/aseita ja jopa rupesi taas turpakäräjät maittamaan ihan eri tavalla.

Eli peli oli loistava puoleen väliin asti. Valitettavasti puolivälin jälkeen toiminta lahosi mekaaniseksi loppumattomien mutanttilaumojen lahtaamiseksi. Tämän likilaskuisen lopetuksen ja haluttomuuden hypätä mukaan PC-koneiden päivitysrumbaan vuoksi Halon myöhempiä osia ei sitten tullut pelattua.

Tänä keväänä mobiililaitteille julkaistiin kaksi hyvin mielenkiintoista peliä. Nämä lupasivat autenttista Halo-kokemusta yläviistosta kuvattuna. Mobiilipelit eivät paljoa maksa, joten otinpa sitten pelit kokeiluun.

Ensivaikutelmana silmiin pisti pelien yksityiskohtaisuus. Tapahtumat todellakin näyttävät sijoittuvan ihan oikean Halo-ympäristöön. Alienitkin näyttävät oikeilta ja käyttäytyvät tutulla tavalla. Tosin näissä versioissa ne näyttävät olevan hieman normaalia kohteliaampia. Jos päälle höökäävistä vihollisista pääsee riittävän etäälle, ne eivät seuraa perässä. Hieman epärealistista, mutta kohtuullisen kätevää tiukan paikan tullen.

Yksi Halo-pelien parhaista puolista on niiden hyvin omintakeinen musiikki ja äänimaailma. Ylimaalliset kuoro-osuudet toimintakohtausten kiihkeämpään biittiin yhdistettynä luo räiskintään aivan omanlaatuisensa tunnelman. Näiden mobiiliversioiden musiikkien säveltäjä on ilmoittanut pitävänsä alkuperäistä Halo-musiikkia pyhänä, mikä on erittäin hyvä lähestymistapa lähdemateriaaliin.

Itse peli jakautuu episodeihin, joissa suoritetaan erityyppisiä tehtäviä ja välillä päästää ajelemaan tankeilla ja muilla päheillä leluilla. Parhaimmillaan pelit ovat hiippailua pitkin maisemaa ja vihollisten kurittamista yllätyshyökkäyksillä. Valitettavasti tälläkin kertaa mukana on muutama tehtävä, jossa päälle höökiviä vihollislaumoja on listittävä aikarajan puitteissa. Tylsää ja rasittavaa.

Mutta ovat ne kuitenkin ihan oikeita Halo-pelejä. Ja ne ovat hyviä, erittäin hyviä.