perjantai 26. kesäkuuta 2015

Daredevil Netflixissä

Marko Ikäheimo

 

Daredevilin viimeisimmästä sarjakuvaversiosta onkin tullut meuhkattua jo aikaisemminkin. Hänen seikkailuistaan visuaalisen median puolella ei ole ihan yhtä suotuisia muistikuvia. Elokuvaversion Bullseye oli kyllä aika vänkä, tosin ehkä hieman väärällä tavalla.

Siksipä suhtauduinkin pienellä varauksella uutisiin Netflixin tuottamasta Marvelin yön viittari...eikun...Daredevilin omasta sarjasta.

Heti ensimmäisistä promokuvista kävi tekijöiden vaikutteen erittäin selviksi. Tämä Daredevil on ilmetty Frank Millerin ja John Romita Jr:n "The Man Without Fear" -minisarjan Matt Murdock. Nyt ei olla todellakaan Mark Waidin kovia kokeneen mutta kutenkin pohjimmiltaan positiivisen Daredevilin maisemissa.

Sarjan roolisuoritukset eivät voisi oikeastaan tehokkaammin osua juuri eikä melkein kohdalleen. Charlie Cox on hyvin vakuuttava miellyttävänä asianajajana, jonka sisällä asuu itse piru. Hänen aisaparinsa, Foggy Nelson, on juurikin se ulkoisesti hieman pehmeä kaveri, jonka sydän on puhdasta kultaa. Kuten sarjakuvassa, myös Netflixin versiossa Foggy tarjoaa loistavan näkökulmahahmon tarinan todellisuuteen.

Millerin ja Romitan versio
Ja mitäpä supersankari olisi ilman vihollisia. Etukäteen ajateltuna Kingpin tuntui vaikeimmalta hahmolta dramatisoivaksi. Vincent D'Onofrio roolisuoritus on hyvin erilainen kuin sarjakuvissa, mutta silti se on mitä suurimmassa määrin Wilson Fisk. Muutamassa takaumassa näemme välähdyksiä Fiskin lapsuudesta, ja se on melko karua katsottavaa. Nämä takaumat eivät tee hänestä varsinaisesti sympaattista, mutta ehkä hieman ymmärrettävämmän hahmon. Ja juuri kun katsoja alkaa tuntemaan jonkinlaista myötätunnonpoikasta tulevaa Kingpiniä kohtaan, hän tekee jonkin käsittämättömän julman tempun.

Ja sitten on tietysti Keppi, kuten me 80-luvulla Daredeviliä lukeneen hänet tunnemme. Sankarillemme taistelutaitoja opettava sokea ninjamestari ei ole sarjassa erityisen hyvä. Hän on kerta kaikkiaan ylimaallisen täydellinen. Takaumissa näemme, millaiseen rääkkiin Keppi pistä nuoren Mattin. Hän ei pätkääkään välitä oppilaansa tunteista, tärkeintä on valmistautumineen tulevaan suureen sotaan. Nykypäivässä tapaamme Kepin, joka pyytää Daredevilin apua tehtävässä. Tämä Keppi on ihan yhtä ärjy kuin ennenkin. Voisin mouhottaa vielä pitkäänkin siitä, miten täydellinen Scott Glenn on roolissaan.

Kaiken kruunaa vielä erittäin hyvin suunnitellut ja kuvatut toimintakohtaukset. Vähäisemmät sarjat tyytyisivät sekavasti leikattuihin huteralla kameralla kuvattuihin tappeluihin. Daredevilin toisessa jaksossa on kohtaus, jossa kamera pysyy tiukasti paikoillaan ja tappelijat sinkoilevat sinne tänne. Sarjan taistelut ovatkin sitten sen verran rajuja, että Netflixin sille laittama "vain aikuisille" -tagi on hyvin paikoillaan.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti