Pääkirjoitus: Mitä ihmettä nyt taas tapahtuu?

Marko Ikäheimo

 

Olen aikaisemmin arvostellut muutamia Larry Correian kirjoja ja jopa jossakin määrin pitänytkin niistä. Joskus tällainen toimintaviihdekin on paikallaan vaihtelua antamassa. Hieman kyllä arvelutti kirjailijan itse ilmoittamat harrastukset asejuttuineen sun muineen. Toisaalta kyllä esimerkiksi vaikkapa Robert E. Howard ja Lovecraft olivat aikoinaan melko värikkäitä persoonia. Tälle alalle mahtuu monenlaista.

Correia on kuitenkin ollut muutamanakin vuotena mukana Sad Puppy -liikkeessä, jossa tarkoituksena on saada Hugo-palkintojen ehdokaslista itselleen mieluisammaksi. Koko homma on mennyt varsin kiharaiseksi, mutta kohtuullisen hyvän tiivistelmän tilanteesta saa esimerkiksi tästä artikkelista (http://www.newrepublic.com/article/121554/2015-hugo-awards-and-history-science-fiction-culture-wars). Pääasiassa tavoitteena näyttäisi olevan vastaisku naisten ja vähemmistöjen liialliselle esiinmarssille.

Larry Correia on ymmärtääkseni vielä tämän liikehdinnän maltillisemmalla laidalla. Toisessa ääripäässä on todella hurjaa sakkia, muun muassa yksikin suomalainen pienkustantaja. Hyvä Suomi! No, kyseistä kustantaja ei ole paljon suomalaisessa fandomissa näkynyt, koska me kuulema olemme ihan liian liberaalia lällyporukkaa.

Correian perustelut toimilleen ovat vähintäänkin kummallisia. Kuulema SF-piirien coolit kaverit eivät ole ottaneet häntä mukaan leikkimään ja muutenkin ovat syrjineet. Kuten George R.R. Martin hänelle jo totesi, kaikki fandomin piirissä toimivat tuppaavat kyllä olemaan enemmänkin niitä surkeita nörttejä. Lisäksi Correian kirjat ovat myyneet varsin hyvin, joten siinäkin suhteessa ei pitäisi olla valittamista. Tällainen väen väkisin uhrin asemaan tunkeminen ja jatkuva mölyäminen kaiken mälsyydestä kuulostaa muutenkin kummallisella tavalla tutulta.

Mutta mutta, mitä tästä kaikesta pitäisi nyt ajatella? Aikaisemmin suurin hyöty Hugo-palkinnoista minulle olivat vinkit uusista mielenkiintoisista SF-kirjoista. Muutenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että juuri SF-kenttää pitäisi ruveta hilaamaan konservatiivisempaan ja vähemmän monikulttuurilliseen suuntaan. Minulle SF on on juuri se uusien ja kummallisten ajatusten temmellyskenttä, josta jokainen hörhö löytää jotakin itselleen mieluista.